Olen monta kertaa miettinyt, olenko päästäni ihan terve. Miettivätköhän muut ihmiset yhä älyttömiä juttuja kuin minä? Ajattelu on oikeastaan aika kiehtova toiminto. Voin olla naama peruslukemilla, mutta ajatella ihan mitä vaan, ilman että ilmeenikään värähtää. Toisinaan tosin käy niin, että minua alkaa naurattaa omat älyvapaat mietteeni. Onpa todella mukavaa istua täpötäydessä ruuhkabussissa ja yrittää pitää pokka. Siinkin tilanteessa tulee monesti mieleen lause "Pokka pitää, pimpelipom" ja alkaa naurattaa entistä enemmän.
Yksi tapa viihdyttää itseäni esim. julkisissa liikennevälineissä, tai tilaisuuksissa jotka ovat mielestäni tavalla tai toisella pitkäveteisiä tai varsinkin jotka edellyttävät hiiskumatonta hiljaisuutta kaikilta, on ajatella mitä tapahtuisi, jos yhtäkkiä vaikka nousisi penkilleen seisomaan ja huutaisi jotain tyhmää.
Voisin vaikka istua kuuntelemassa jotain asiallista luentoa työpaikalla, ja yhtäkkiä nousta seisomaan ja huutaa " Varokaa, silakka, silakka!!!" Ja väännellä naamaani niinkuin olisin äärimmäisen peloissani. Kuka istuisi hiljaa, kuka ensin sanoisi jotain, ja mitä se olisi? Vai istuisivatko kaikki vaav paikallaan, ja välttäisivät katsomasta minuun? Näin olen joskus nähnyt toimittavan, kun esim. joku piripää huutelee jotain. Erona olisi vain se, että minä en ole piripää, vaan ihan tavallinen, varhais-keski-ikäinen nainen.
Siitä päästäänkin taas yhteen lempiaiheeseeni: Rajojen rikkomiseen. Miksiköhän minä, joka todennäköisesti hukun massaan enkä herätä väenpaljouksissa juurikaan huomiota, pohdiskelen sitä millaista olisi vetää kaikkien läsnäolijoiden huomio itseensä, ravistella, räväyttää? Joskus oikeasti ärsyttää oma harmaa villakangastakki, silmälasit, lyhyt siisti poninhäntä ja asialliset kengät, ja oma tyhja perustallaaja-katseeni kaupungilla liikkuessani. Minulle tekisi hyvää vaikka juosta alasti kadulla, ja huutaa: " Juoskaa karkuun, ne tulee, ne tulee!"
Tästä päästään elokuvaan jonka katsoin hiljattain. Asiallinen psykiatri pyöritteli säälivästi päätään naiselle, joka juoksi kauhun vallassa moottoritiellä, ja huusi: "paetkaa, ne ovat täällä!" Ennen pitkää kuitenkin nainen juoksi itsekin moottoritiellä tuota samaa lausetta hokien.
Ihminen on ehdollistunut jollekin tietylle käyttäytymismallille, niin että kaikkea siitä poikkeavaa pidetään sekopäisyytenä.
Jokainen voisi kuitenkin edes kerran elämässään repäistä. Jos ei väentungoksessa, niin sitten vaikka kesälaitumilla kirmaillessaan. Voisi heittää housut kalliolle, ja pistellä menemään persvako vilkkuen kohti auringonlaskua, ja huutaa: "Ampu tulee!"
