Niin kauan kuin muistan, olen pohdiskellut mitä sana onnellisuus pitää sisällään. Onko se jonkin stabiili, kaikenkattava olotila, vaiko vain pieni hetki elämässä- olen tullut siihen tulokseen, että onnen hetkiä voi olla, vaikkei tuntisikaan itseään onnelliseksi, ainakaan kaikenkattavasti.
Itse olen ensimmäistä kertaa elämäni aikana siinä elämäntilanteessa että olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että sen stabiilimman onnellisuuden on pakko tarkoittaa juuri tätä. Että ne minulle ihan kaikkein tärkeimmät asiat elämässä ovat hyvin. Minua hieman kyllä on yllättänyt, kuinka vähän minulle on merkitystä terveydellä ja taloudellisella tilanteella. Tosin olen aina ajatellut että voisin olla onnellinen vaikka risumajassa, kunhan minulla olisi muutama rakas-siis molemminpuolisesti- lähellä. Siis ihmissuhteet ovat minulle se tärkein juttu. Rakkaus.
En ole koskaan ollut sanan perinteisimmässä mielessä uskonnollinen tai lukenut juurikaan raamattua, mutta yksi on ylitse muiden, sen allekirjoitan sanasta sanaan:
13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
