Dreaming

Dreaming

Sivut

tiistai 16. elokuuta 2016

Reklamaatio maailmankaikkeudelle

Taas tänä aamuna junassa tuli mieleen yksi lempi-pohdiskelunaiheeni. Katselin kaikkea mitä ihminen on valmistanut ja rakentanut. Kaikki pienetkin yksityiskohdat joku on tehnyt. Ihminen on tehnyt rakennukset, autot, junat, kiskot, katulamput, naapurin mustin talutushihnan. Sitä kaikkea on vaikea käsittää. Varsinkin kun ajattelee, että vaikka ihmiset ovat tehneet materiaalisesti lähes tavallisen pulliaisen käsityskyvyn ulkopuolelle meneviä asioita, miten on mahdollista, että henkisesti ihmiskunta kokonaisuutena on todella huolestuttavan alhaisella tasolla. Ajattelen tässä itsestäänselviä asioita kuten lähimmäisenrakkaus, ystävällisyys, epäitsekkyys ja empatia.

Absoluuttista totuutta siitä, miten tämä maailma on syntynyt, ei voi kukaan esittää. Ei ole siis ketään kelle osoittaa reklamaatiolomakkeen.Teenpä siis reklamoinnin tässä ja nyt.


Se joka tämän koko systeemin kaikkine puineen, merineen, järvineen, jokineen, ihmisine ja eläimineen on suunnitellut, on jättänyt työnsä pahasti kesken. Ihmisen aivot ovat jääneet viimeistelemättä. Ihmiselle on luotu kyky tehdä ihan uskomattomia koneita, laitteita ja rakennuksia. Mutta valitettavan useille ei ole luotu riittävää määrää rakkautta. Ja kun ei ole rakkautta, ei voi rakastaa itseään, puhumattakaan muista. Tämä mahdollistaa sodan, oikeassaolemisen tarpeen, itsekkyyden, julmuuden ja pahuuden. Ja tämän kaiken ihmiset sitten opettavat lapsilleen, sukupuolesta toiseen.


Entä sitten, jos palaset ihmisen aivoissa olisivatkin asettuneet täysin kohdalleen? Olisivatko ihmisen henkiset resurssit jakautuneet vähemmän materialistiselle tasolle, enemmän sisäiseen onneen ja rauhaan ja hyvän mielen tuottamiseen muille? Millainen maailma olisi silloin? Olisivatko asumuksemme kenties hieman yksinkertaisia, tarvitsisimmeko rahaa tai tätä yletöntä määrää materiaa ympärillemme? tarvitsisimmeko aseita, puhumattakaan mielialalääkkeistä? Jos ei olisi tehtaita, ei autoja, voisiko maailman luonto paremmin?


Toivottavasti tämä menee perille sille joka tästä kaikesta on vastuussa. Ja vielä, että jos sattuisikin käymään niin että tämän elämän jälkeen olisikin vielä uusi elämä, niin kiitos, sellaiseen paikkaan mitä yllä kuvailin. Kyllä minä pystyn elämään ilman värikkäitä Desigualin mekkojani. Ihan oikeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mitä on mielessäsi.