Pitkään luulin että minulla on oikeasti päässä jotain pahemmanlaatuista vikaa, koska olen kokenut ihan lapsesta asti itseni erilaiseksi, oudoksi linnuksi. Olen huomannut että ajattelen aina asiat pohjamutia myöten, pystyn lukemaan ihmisiä kuin avoimia kirjoja, ja koen sekä elämän ilot että surut erittäin voimakkaasti. Small talk ei ole koskaan antanut minulle mitään, vaan haluan puhua oikeista asioista. Olen ollut jokseenkin turhautunut, koska aina minulla ei ole ollut elämässäni isäni ja siskoni lisäksi ketään jonka kanssa olen voinut puhua todellisista ajatuksistani.
Pari vuotta sitten kun eritysiherkkyys tuli mediaan Elaine Aronin suomennettujen teosten myötä, tajusin kristallinkirkkaasti olevani HSP, Highly Sensitive Person. Se oli valtava helpotus. En olekaan päästäni pahasti vialla, olen vain keskivertoa herkempi hermojärjestelmältäni.
Sen jälkeen olen aktiivisesti alkanut pistämään merkille erityisherkkyyden positiivisia puolia, ja todennut, että niitä onkin enemmän kuin negatiivisia puolia!! Kaltaisteni ihmisten löytäminen elämääni on myös helpottanut elämääni paljon-niitä ei ole paljon, mutta laatu korvaa määrän.
Tänä päivänä minusta on ihanaa olla HSP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä on mielessäsi.