Tänään olen miettinyt paljon ihmisen tuottamaa ensivaikutelmaa, kuinka väärässä se voikaan olla.
Pääosin mukava ja positiivinen ihminen voi antaa itsestään täysin päinvastaisen ensivaikutelman, jos ensitapaaminen sattuu olemaan huonolla hetkellä. Esim. jos kohtaan ensimmäistä kertaa uuden ihmisen tilanteessa, jossa tämä on juuri peruuttanut idioottimaisesti autoani päin, ei anna minusta ehkä samanlaista ensivaikultelmaa, kuin jos tapaisin saman ihmisen vaikka yhteisen tuttavamme syntymäpäivillä.
Myöskin alkoholin vaikutuksen alaisena olevan ihmisen tapaaminen ensimmäistä kertaa voi johtaa aika usein harhaan, kun yrittää tehdä jonkinlaisia päätelmiä hänen persoonastaan. Ihminen ainakaan harvemmin antaa itsestään kovin fiksua kuvaa humalassa, vaikka itse ehkä niin kuvittelisikin.
Itse onnistun harvemmin antamaan itsestäni juuri sellaisen ensivaikutelman, mitä oikeasti olen. Se taas johtuu enimmäkseen siitä, että tunnen olevani jonkinsorttinen kameleontti, josta on todella vaikea päästä perille. Olen tuntenut itseni vähän päälle 38 vuotta, enkä vieläkään ole edes puoliksikaan perillä kaikista luonteenpiirteistäni ja ominaisuuksistani. Siispä kovinkaan syvällisen tulkinnan tekeminen luonteestani lyhyehkön tapaamisen perusteella on jokseenkin mahdotonta.
Miten sitten antaisin itsestäni mahdollisimman todenmukaisen ensivaikutelman? Tuohon kysymykseen on aika vaikea keksiä vastausta. Lienee paras olla vain oma itsensä, millä fiiliksillä nyt ikinä juuri tuolloin sattuukaan olemaan, ja luottaa siihen että toinen ei säikähdä, jos juuri tuo päivä ei ollut niitä kaikkein nerokkaimpiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä on mielessäsi.