Ostamisessa on jotain kertakaikkisen koukuttavaa. Vaikken pidä itseäni mitenkään yltiömaterialistina, niin huomaan silmieni alkavan loistaa kun huomaan kauppojen -50% kyltit. Varsinkin sana "alennus" saa minut sekaisin.
Kaupassa työskennelleenä tiedän hyvin, että alennuksista suurin osa on vain pelkkää harhaa. Mutta silti huomaan sompailevani vaaterekkien seassa rattaiden kanssa, ja yrittäväni pitää poikani sen aikaa rauhallisena, että ehdin käydä vielä yhden rekin läpi. Jos löytyisi jotain ihan mielettömän ihanaa. Oikeasti en edes tarvitse vaatteita, eikä lapsenikaan, vaatteita on kaapit pullollaan.
Onneksi olen ihan yhtä onnellinen kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa shoppaillessani, kuin kaupoissakin. Voi hämätä itseään olevansa järkevä kierrätysihminen, ja samalla saa tyydytystä ostoholismilleen, joka on kuitenkin onneksi vielä suhteellisen lievää.
Henkistä tyydytystä tuottaa myös se, että tiedän etten ole yksin. Näin juhannuksen jälkeen näen kaupoissa sadoittain naisia joilla on silmissään juuri samankaltainen, kosteankiiltävä ostoskatse, joka on läheistä sukua saalista tarkkailevan haukan katseelle. Siellä me kaikki sompailemme rekkien välissä metsästämässä sitä täydellistä, kaunista ja ennen kaikkea edullista saalistamme. Kun sen vihdoin saamme käsiimme, olemme hetken tyytyväisiä, kunnes on pakko lähteä taas saalistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä on mielessäsi.