Kaukorakkautta

Väärään numeroon tulleen viestin aiheuttama Tajunnanvirta-tarina:

Harri heräsi aamulla siihen että aurinko paistoi suoraan silmään. Jipii, taas hellepäivä, hohhoijaa. Kyllä tämä jo saisi pikkuhiljaa riittää. Hän ajatteli Angelaa, kuinka tämä oli käynyt hänen luonaan joulukuussa, kun oli valtavasti lunta ja lämpötila lähes 60 astetta viileämpi kuin nyt. Angela varmaan hämmästyisi tätä lämpöä. Harri kierähti toiselle puolelle sänkyä, ja nuuhki tyynyä, tuoksuisiko siinä enää Angelan shampoo. Ei tuoksunut enää, se oli jo ajat sitten haihtunut. Mitä lienee amerikkalaista megatuoksuvaa hiuskuontalonpesutököttiä ollut, kun tuoksui tyynyssä kevääseen saakka. Harri ei raaskinut pestä tyynyliinaa ollenkaan Angelan käynnin jälkeen, nyt sen varmaan voisi jo pestä, kun oli kerran menettänyt ihanan tuoksumuistonsa.

Angela oli niin kaunis ettei Harri ollut koskaan nähnyt yhtä kaunista naista. Tukka oli paksu, musta ja kihara, ulottui ristiselkään saakka. Silmät olivat auuret ja vihreät ja suu.. Harrille tuli ensin mieleen sana sensuelli. Joskus kauan aikaa sitten aikaan Angela olisi varmaan poltettu roviolla noitana. Kun kaiken muun lisäksi Angela pukeutui aina mustiin, Harri ei olisi yhtään ihmetellyt, jos Angela olisi kirjastosta lähtiessään ottanut menopelikseen luudan, jonka hän olisi kirjastoreissun ajaksi parkkeerannut polkupyörätelineeseen. Musta kissakin Angelalla oli, siellä kaukana Iowassa. Tai niin Angela oli ainakin kertonut, Harri ei tiennyt oliko se totta, vai oliko Angelan mielikuvitus alkanut laukata liiaksikin, Harrin verratessa häntä kauniiseen keskiaikaiseen noitaan.

Siellä Angela oli istunut, risti-istunnassa kirjaston epämukavalla tuolilla, ja lukenut Dickensiä. Harri oli joskus yrittänyt tutustua kyseisen henkilön teoksiin, heikoin tuloksin. Uni oli yllättänyt jo toisen sivun jälkeen. Harri ei sen jälkeen ollut uskaltanut edes yrittää.

Harri rakastui päätä pahkaa, ensi silmäyksellä nähdessään Angelan siinä kirjaston tuolilla. Tuo tyttö olisi hänen tuleva vaimonsa. Harri ei tunteellisena miehenä mahtanut mitään sille, että pieni kyynel hiipi hänen silmänurkkaansa, kun hän ajatteli heitä kahta istumassa kauniina kesäpäivänä puutarhan penkillä, ja heidän kauniita lapsiaan kirmailemassa lähistöllä. Tuota tyttöä hän ei päästäisi koskaan pois silmistään, tuota tyttöä hän pitäisi kuin kukkaan kämmenellään.

Harri ei epäröinyt, vaan meni kysymään Angelalta varmuuden vuoksi englanniksi, että voisiko Angela joskus harkita menevänsä hänen kanssaan naimisiin. Harri järkyttyi itsekin kun huomasi mitä tuli sanoneeksi, mutta tehtyä ei saanut enää tekemättömäksi. Harrin hämmästykseksi Angela vastasikin, että miksei, kunhan tutustutaan ensin. Hyvän vastaanoton osasyynä saattoi olla aika pitkälti Harrin komea ulkonäkö. Tai ei se varmaan ainakaan asiaa pahentanut.

Harri palasi nykyhetkeen. Noin kaikki oli alkanut kaksi vuotta sitten. Kunhan molemmat saisivat opiskelunsa päätökseen, he asettuisivat asumaan joko Suomeen tai Yhdysvaltoihin, sitä ei oltu vielä päätetty. Tai ehkä he muuttaisivat ihan muualle, esimerkiksi Sveitsiin, jossa kumpikin oli käynyt useasti.

Harri laittoi Angelalle tekstiviestin. Angela ei vastannut, vaikka yleensä vastasi pian. Meni monta tuntia eikä vastausta kuulunut. Harri huolestui, mikä nyt mättää. Harri soitti Angelalle. Vastaaja olikin joku ihan vieras nainen. Harri hämmentyi ja meni sanattomaksi. Miten oli mahdollista, että hän muisti Angelan numeron väärin? Harri pyysi anteeksi väärää numeroa, ja lopetti puhelun. Pian tuli tekstiviesti, jossa sama, äsken puhelimeen vastannut nainen kertoi että viestikin oli tullut hänelle. No niin, ilmankos Angela ei vastannut. Ei ollutkaan siis syytä huoleen, hänen tyttönsä rakasti häntä edelleen. Epävarmuus vaihtui onnen tunteeseen., Harri heittäytyi sängylle, Angelan puolelle, nuuhkaisi tyynyä josta Angelan tuoksu oli jo kaikonnut, ja alkoi näpytellä rakkaalleen uutta viestiä.