Minua on aina jotenkin ärsyttänyt ihmiset, jotka neuvovat muita silloin kun se ei olisi tarpeellista. Haluan tehdä itse omat päätökseni, olivat ne sittten hyviä tai huonoja, olenhan aikuinen ihminen.
Olen huomannut, että pelkkä pyyntö olla puuttumatta asioihini tuottaa harvemmin tulosta. Kun mietin, miten saisin tehokkaammin ilmaistua, etten tarvitse neuvoja, keksin että joka kerta kun joku neuvoo tai antaa mielestäni tarpeettomia elämänohjeita, alan leikkiä apinaa. Hypin yhdellä jalalla, päästelen eämääräisiä onk onk-ääniä, rapsuttelen päätäni ja peppuani, sekä alan etsiä pientä syötävää toisen hiuskuontalosta. Ja kaiken tämän teen ilman muuta mahdollisimman yleisellä paikalla.
En siis anna palautettani heti kun tämä neuvomistilanne on päällä, vaan vasta kun sopiva hetki koittaa. Voisin houkutella kohteeni esim. tupaten täyteen markettiin perjantai-iltapäivänä. Tapahtumapaikaksi voisin valita vaikka hedelmäosaston, koska siellä olisimyös banaaneja joista apinat tiettävästi pitävät. Voisin osoitella banaaneilla ohikulkjoita performanssini lomassa, ja huutaa TÄTÄTÄTÄTÄÄÄÄÄ kuolit!
Esitykseni päätteeksi voisin ilmoittaa, että tämä on siitä kun neuvoit minua. Voisi kuvitella että
pahi neuvomisenalu hellittäisi, ainakin muutaman, eri kohteissa toteutetun apinoitumisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä on mielessäsi.