Olen joskus miettinyt, mikä eläin haluaisin olla, jos saisin vapaasti valita. Lajinvalintakriteereinäni olen yleensä pitänyt ensinnäkin sitä, että haluaisin edustaa lajia jota ei kukaan syö. Mutta sellaista ei olekaan. Ehkä norsu. Mutta toisaalta, saisin pelätä ihmistä, jotka haluaisivat minut pois päiviltä hampaideni takia. Se ei olisi kovinkaan mukavaa.
Lintuna olo voisi olla kiehtovaa. Mutta toisaalta, olen erittäin antisporttinen luonteeltani, suoraan sanottuna sohvapottu. Sitten minun pitäisi lentää kaksi kertaa vuodessa maailman toiselle puolelle. Lisäksi pelkään korkeita paikkoja. Just, ei tullut kauppoja.
Sikana olo olisi siitä mukavaa, että voisi kelliä kaiket päivät liejussa, syödä sekä röhkiä, röhröh, röhröh. Kukaan ei vaatisi mitään, saisi vain laiskotella, ja ottaa rennosti. Mutta jonain päivänä joku tulisi päästämään päiviltä, paistaisi persvärkkini uunissa ja söisi. Jaiks. Tarvitsen peppuani vielä. Ei siis tullut kauppoja siitäkään.
Kastemadon elämä kiinnostaisi myös. Mikä olisikaan sen mukavampaa, kuin lierehtiä mullassa päivät pitkät, ja lisääntyä itsensä kanssa. Ei tulisi aika pitkäksi, eikä olisi parisuhdehuolia. Ei tarvitsisi motkottaa kellekään että sinä se et taaskaan imuroinut vaikka lupasit. Mutta. Jonain päivänä joku pistäisi minut purkkiin, ja sen jälkeen pistäisi koukun peppuuni ja syöttäisi kaloille. Ei onnistu, jättäkää jo peppuni rauhaan.
Mikä eläin siis haluaisin olla? Vaikka kuinka mietin, tulee mieleeni ainoastaan apinan sukulainen, homo sapiens. Minun peppuani ei sentään kukaan syö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä on mielessäsi.